Mitä on psykosynteesi?

Pohjimiltaan psykosynteesi ja sielupsykologia on erittäin syvällinen henkilökohtaisen kehittymisen oppi. Kehittyneimmässä muodossaan se on hyvin kehittynyt henkilökohtaisen ja henkisen kehityksen muoto.

Psykologia on määritelmällisesti oppi psyykeestä ja sielusta. Psykologian juuret ovat filosofiassa, teologiassa ja kirjallisuudessa. Ihmisen sielunelämään keskittyminen päättyi kuitenkin siinä vaiheessa, kun psykologia alkoi objektiivisen tieteen nimissä keskittyä siihen miten ihminen käyttäytyy ulkoisessa maailmassa.

Psykosynteesi syntyi 1910, kun italialainen psykiatri Roberto Assagioli alkoi kokea tyytymättömyyttä psykoanalyysiin. Assagioli oli ollut yksi psykoanalyysin pioneereista Italiassa. Hän kuitenkin koki, että psykoanalyysi ei huomioinut ihmisen luonteen korkeampia ja terveempiä piirteitä.

Assagioli ei opiskellut vain ”psyko-analyysia” vaan myös ”psyko-synteesia” eli sitä, miten psyyke eheytyy. Hän oli sitä mieltä, että sairautta ja patologiaa korostettiin liiallisesti ja ihmisen onnellisuuden ja mahdollisuuksien ymmärtäminen jäi liian vähälle.

Assagioli oli sekä läntisen että itäisen ajattelun ja filosofian opiskelija. Hän kehitti lähestymistavan, jossa ei keskitytä ainoastaan persoonan eheytykseen ja kehittämiseen, vaan jossa luodaan myös yhteys henkiseen ulottuvuuteen. Hän kehitti oppisuunnan, jossa huomioidaan ihmisen yhteys muihin ihmisiin, luontoon ja maapalloomme kokonaisuutena.

Assagioli vihasi terapeutti-sanaa, joka viittaa lähtökohtaisesti siihen, että joku tekee minulle jotain. Hän piti opas-sanaa parempana ja siten, että täydellisessä maailmassa me voimme opastaa toisiamme olemaan itsemme paras opas.

Psykosynteesi on voimakkaasti vaikuttanut ihmisyyden kehittämis- ja potentiaaliliikkeeseen. Monet sen käyttämistä teniikoista, kuten mielikuvaharjoitukset, ovat tänään yleisessä käytössä.

Assagioli halusi, että psykosynteesi on avoin ja kehittyvä ajatussuunta. Se on kehittynyt jatkuvasti. Koska psykosynteesi on vahvasti paneutunut kasvuun, mahdollisuuden käsitteeseen, eheyttämiseen ja yhdistämiseen, sitä käytetään eri aloilla kuten koulutuksessa, organisaatioiden kehittämisessä, tervedenhuollossa ja terapiassa.